Toden teolla

Torstai 29.04.2010

Tuomela Projekti on vihdoin ihan oikeasti käynnistynyt. Kun saavuin paikalle torstaina illan suussa, niin valmistelut olivat jo hyvässä käynnissä. Koko viikon tontilla oli jo tapahtunut. Niistä tapahtumista lisää tarinan edetessä.

Ensimmäinen asia minkä kongreettisesti näin, oli vanhojen lahonneiden portaiden vaihtuminen kuormalavoista tehtyihin rappusiin.

Paljon oli ilmestynyt myös rakennustarpeita ja oheismateriaalia sinne tänne.

Vanha kallellaan nököttävä puusee (kts. aiemmat postaukset) oli saanut kaverin, josta on tarkoitus tehdä käymälä siihen saakka, kun sitten myöhemmin rakennetaan mökkiin sisävessa ja suihkutilat. Tönö oli kärsinyt kuljetuksessa vähän vaurioita, mutta osaava kaveri aloitti korjaamisen välittömästi.

Heti saavuttuani aloitin urakan minäkin. Ei siinä ehtinyt kuin vaatteet vaihtaa ja niin oltiin jo työn touhussa. Sitä ennen kuitenkin ehdin ikuistaa eteisen katon huonon kunnon. Se tulee poistumaan kokonaan ja samalla madalletaan matalan vinttiosuuden verran eteistä niin, että katto tulee viistosti paikalle lyödyn laudan suuntaisesti, eli harjakatto katoaa sen tieltä.

Ensimmäinen asia, johon itse tartuin, oli sisätiloissa oleva valtaisa määrä hävitettävää rojua. Teimme kosteaan pellonreunaan nuotion, jonne kannoin säkkikaupalla ja selkä vääränä tavaraa poltettavaksi.

Meillä oli siis ihka oikea vappukokko jo vapun aaton aattona.

Välillä kävin vähän auttelemassa wc:n suoristuspuuhissa ja kurkistelemassa sen valmistumista.

Kaikenlaista hauskaa ja muistoja herättävää löytyi turhien rojujen seasta. Tässä mm. itse tekemäni vyö jostain hyvin hyvin kaukaa menneisyydestä.

Sisällä saatoin huomata, että vuotokohta oli avattu vintille ja samalla vinttikerroksen kastuneet eristeet siivottu pois. Sain kuulla, että muuri on vintilläkin aivan kunnossa ja vain savupiippu muurataan taas uudestaan paikoilleen. Entinenhän oli poistettu joitakin vuosia sitten. Koska hella siis vetää ja on ihan kunnossa paria pientä kansi- ja kosmeettista pintavikaa lukuunottamatta, niin saamme siis pitää kauniin vanhan rakennelman paikoillaan. Sehän on oiva lämmönlähde pikkuiselle mökillemme. Jos leivinuuni toimii yhtä loistavasti, niin mikä sen tietää, vaikka siellä vielä joskus valmistaisimme leipää tai ainakin ruokaa.

Kamarin puolella käsittelin paperitavaraa ja heitin nipun vanhoja kirjoja, joulukortteja ja kirjeitä poltettavaksi. Säästin toki sellaiset oikein vanhat kirjat, joissa oli mm. viime vuosisadan alun koukerokirjoitusta ja/tai muutoin olivat vielä hyvässä kunnossa. Pölyä ja purua riitti vaikka toisille jakaa ja lisää oli tullut katon aukkoa tehdessä.

Välillä oli pakko pitää taukoa ja käydä hieman kävelemässä, että jaksoi taas kantaa tavaraa ulos ja harjata loputonta pölykerrosta pois. Joka käänteessä kamera kulki tietysti mukana, että saamme kaiken ikuistettua tästä projektistamme. Vein mennessäni toisen kameranikin, että saan jättää sen sinne ystäväni käyttöön, hänen ollessaan siellä töissä silloin, kun itse en pääse paikalle kuvaamaan. Näin saamme nekin vaiheet talteen. Takapuolelle taloa oli ilmestynyt tikapuut katolle ja katolla keikkui teline, jossa voi turvallisesti puuhastella kun muuraus ja katontekovaiheet ovat ajankohtaiset.

Savu leijaili edelläni pitkin metsäteitä. Onneksi ei tuullut ollenkaan ja maa oli niin kostea monien päivien sateesta, että oli turvallista pitää tulta yllä.

Kuuden jälkeen olin tullut paikalle ja kymmeneen saakka puuhastelimme lähes taukoamatta. Sitten oli aika lähteä kotiin ja saunaan. Se tuli kyllä todelliseen tarpeeseen. Niin likaista puuhaa oli tullut tehtyä. Ilman hengityssuojaa ja hansikkaita ei olisi ollut mitään asiaa moiseen urakkaan.