perjantai 16. syyskuuta 2011

Syys saapuu Kuutamolle


Niin on nopeasti kesä ja mökki-ilmat häviämässä. Toissa viikon loppuna kävin katsastamassa tilannetta ja surumielinen näky kohtasi perillä kulkijaa.


Perjantaina illan kahussa kun saavuin näytti pihassa kuin myrskyn jäljiltä ja sitähän se oikeastaan olikin. Sade ja tuuli oli saanut vapaasti mellastaa ja katos oli saanut kyytiä oikein isän kädestä.



Kaikenlaiset sienet olivat vallanneet pihamaan.



Sentään yksi myöhäiskesän kukkanenkin löytyi kaiken hävityksen keskeltä.



Ei näyttänyt ihana kylän rantammekaan enää niin kesäisen ihanalta, kuin viimeksi käydessä.



Kaikesta huomasi, että kesä on kääntynyt syksyyn ja illalla kyläreissun tehdessäni vettä roimaisi oikein aimoannoksen lisää. Tässä paahdoin täyttä vauhtia ilta-auringon alta kohti rankkasadetta.



Lauantaina ehdimme lähemmin tarkastella mökin meininkiä. Eteisen kohtalo hieman huolestuttaa, mutta vielä se keikkui ainakin joten kuten paikoillaan. Kyllä se tänä syksynä vielä saa tukevat, uudet jalat alleen, mutta aika kauan se on joutunut olemaan irtotukien varassa. (Kuulin muuten juuri tänään, 16.9.2011, että nyt on "jalat" valettu ja odottavat kuivumista ja paikoilleen asettamista.)



Lauantaina päivällä aurinkokin malttoi jo vähän hemmotella meitä ja suloinen pihakärpässienikin sai hieman paistatella päivää.



Puuseen valtias oli kiikuttanut kotiinsa myös linnun sulan. Äkkiä katsoen näytti, että sulka keikkuu ilmassa, mutta tarkemmin katsoessani huomasin, että ohuen ohut seittirihmasto sitä piti paikoillaan.



Sunnuntaina oli vuorossa upea marjasato. Itse kärvistelin migreenin kourissa lähes koko päivän, joten en ansaitse tästä saavutuksesta häivääkään kiitosta. Ukkokulta ystävänsä kanssa kävi keräämässä meille vähän hillomarjoja sillä aikaa, kun minä vetelin hirsiä ja koetin toipua sen verran, että jaksaisin matkustaa vielä illan aikana kotiin.



Periaatteessa en pidä ollenkaan koneella poimimisesta, koska se tuo niin valtavasti roskaa mukana, mutta annettakoon anteeksi tällä kertaa. Muutoin ei olisi ehtinyt kerätä senkään vertaa.



Kuin kiusalla sunnuntaina iltapäivällä aurinko helotti taas kirkkaalta taivaalta ja hiekkakasakin näytti hieman kuivuvan ainakin päälliskerrokseltaan. Siinä se odottelee käyttötarkoitustaan ainakin vielä vähän aikaa.



Kesällä niin upea heinäseiväs on sekin jo surkea näky. Heinät olivat kerran kuivia, mutta viikon sateen jälkeen ne lienevät jo homehtumassa sijoilleen.