Sain ystävän kännykällä otettuja kuvia Kuutamon ruususen unesta viime tammikuun lopulla (Hrrrrr!!). Kuvat on huonoja laadultaan kännykkäkameran vähäisen pikselimäärän ja hämärän iltapäivän vuoksi. Kaikki oli paksun lumikerroksen alla ja pakkastakin reilun puoleisesti.
Tämän jälkeen on oikein mukava lähteä kesäloman mökkitouhuja purkamaan. Luvassa siis vähän kesäisempiä kuvia tässä lähipäivien aikana!
...ja sitten Kuutamo on virallisesti minun! Toivottavasti valitusaikana ei ilmene mitään ongelmaa ja saadaan vihdoin viimein tämäkin asia pois päiväjärjestyksestä. Seuraavaksi tietenkin odotellaan virallisia papereita ja suurta laskua lohkomisesta, mutta se on sitten sen ajan murhe. Tärkeintä on, että viimeisessä kokouksessa saimme vihdoin kaikki asiat käsiteltyä ja tieasiakin löysi ratkaisunsa, joka tyydytti kaikkia osapuolia.
Kesän ohjelma on vielä täysin vailla suunnitelmia, joten yhtään ei ole tietoa, ehdinkö paljon uuden pikkupalstani kanssa puuhastella, mutta ainakin siellä on käytävä katsomassa miten se talven yli on jaksellut.
Saattaa olla, että talvitauko kestääkin yli kesän. Nyt ainakin näyttää vähän siltä, että mökkipuuhat laitetaan jäihin joksikin aikaa ja mietitään tilannetta joskus myöhemmin uudelleen. Ehkä se jatkuu, ehkä ei...
Kuutamo nukkuu nyt Ruususen untaan hankien keskellä, mutta taustalla silti tapahtuu.
Maanjakokokous on pidetty, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että nyt vain odoteltaisiin valitusajan päättymistä (joka on 30 päivää kokouksen pitämisestä). Ei, sillä avoimeksi jäi vielä tieratkaisut ja etenkin tulevaisuuden siltaratkaisut ja sillantekoluvat. Asia tulee uudelleen esille joskus myöhemmin keväällä, kun Ympäristöministeriö on lausunut kantansa suunnitelmiin. Sitten pidetään uusi kokous jonka soisi jo tuovan lopullisen ratkaisun jakoon ja valitusajan jälkeen tontti ja kiinteistö olisi vihdoin laillisesti meidän!
Joka tapauksessa tuossa juuri pidetyssä kokouksessa julkistettiin ensimmäistä kertaa, että jaettavan kiinteistöosuutemme nimi tulee olemaan
KUUTAMO!
Kuulumisiin taas keväämmällä!
Sunnuntaina kävimme hakemassa kaikki kosteutta ja kylmää vieroksuvat tarvikkeet mökiltä, sillä näillä näkymin tulee pitkä tauko, ennen kuin voimme siellä jälleen tehdä jotain hyödyllistä. Vesiastiat tyhjennettiin, kaasut irroitettiin ja siirrettiin sisälle. Ruostuvat tai muutoin ulkona kärsivät astiat, työkalut yms. siirrettiin joko mökkiin sisälle tai otettiin mukaan varastoitavaksi lämpimiin suojiin talveksi.
Samalla kävin kävelemässä uudet rajat lävitse. Ihan mukava ryteikkökävely siitä kehkeytyikin.
Joki oli täynnä puista pudonneita lehtiä ja rannat täynnä ruskeanvihreää heinää ja muuta kasvustoa. Kyllä näillä kulmilla riittää moneksi vuodeksi perattavaa...
Nyt on sitten vihdoin jaon maastotyöt tehty ja tonttien väliset rajat vedetty. Rajapyykit on asetettu paikoilleen ja odotellaan lain määräämä aika, että jako voidaan suorittaa loppuun. En itse päässyt maastotyöpäivänä paikalle, mutta onneksi armas miesystäväni oli edustamassa minua/meitä ja mukana avaamassa rajalinjoja. Hieman arviolinjoja jouduttiin siirtämään, mutta periaatteessa kaikkien tontit pysyivät suhteellisen hyvin samanlaisina, kuin mitä perikunnan neljä alkuperäistä jäsentä ne olivat alun alkaen suunnitelleetkin.
Itse en ole vielä päässyt rajoilla kiertämään, joten ihan tarkkaa käsitystä minulla ei paalujen paikoista vielä ole. Toisaalta, eipä ole tarve muiden paaluista huolehtiakaan, kunhan omansa tietää. Meidän tonttimme rajat ovat osittain myös alkuperäisen tilan rajat, joten epäselvää minulle on vain kahden pyykin tarkka sijainti.
Ensi viikon lopulla olisi tarkoitus lähteä tarkastamaan missä rajat kulkee ja ihmettelemään sen myötä, että mitä minnekin sitten voisi tulevaisuudessa sijoittaa.
Tuossa vasemmassa reunassa, juuri kuvan ulkopuolella on yksi alkuperäinen rajapyykki ja kuusikon takana jonkin matkan päässä toinen - uusi. Siinä kohtaavat kolme jaettua osuutta toisensa pienellä alueella. Siihen kolmen tontin rajalle olemme suunnitelleet tulevaisuudessa rakentavamme jonkinlaisen talousrakennuksen. Tärkeää on se, että jokaiselle rajalle tulee lain mukaan olla vähintään 5 metriä. Sen lähemmäs rajaahan ei saa rakentaan. Meidän perinnönjakajien yhteisestä sopimuksesta kuitenkin varmasti onnistuu sekin, jos asia varmistetaan kirjallisesti, ettei jälkipuheita pääse syntymään. Nyt tuossa paikassa sijaitsee vain kesällä tekemämme puupino ja roskienpolttopaikka. Meidän tonttimme muoto on L-kirjain, todella hauskan mallinen, vaikkei ehkä niitä käytännöllisimpiä maastollisesti.
Odotan mielenkiinnolla, että vihdoin pääsen näkemään itse paikan päälle tarkat rajat ja tietysti ottamaan mahdollisimman paljon kuvia sieltä sun täältä. Virallinen jakoprosessin päätös ja lainvoimaistaminen tuskin tapahtuu kuitenkaan ennen kuin joskus ensi keväänä.
