Niin on nopeasti kesä ja mökki-ilmat häviämässä. Toissa viikon loppuna kävin katsastamassa tilannetta ja surumielinen näky kohtasi perillä kulkijaa.
Perjantaina illan kahussa kun saavuin näytti pihassa kuin myrskyn jäljiltä ja sitähän se oikeastaan olikin. Sade ja tuuli oli saanut vapaasti mellastaa ja katos oli saanut kyytiä oikein isän kädestä.
Kaikenlaiset sienet olivat vallanneet pihamaan.
Sentään yksi myöhäiskesän kukkanenkin löytyi kaiken hävityksen keskeltä.
Ei näyttänyt ihana kylän rantammekaan enää niin kesäisen ihanalta, kuin viimeksi käydessä.
Kaikesta huomasi, että kesä on kääntynyt syksyyn ja illalla kyläreissun tehdessäni vettä roimaisi oikein aimoannoksen lisää. Tässä paahdoin täyttä vauhtia ilta-auringon alta kohti rankkasadetta.
Lauantaina ehdimme lähemmin tarkastella mökin meininkiä. Eteisen kohtalo hieman huolestuttaa, mutta vielä se keikkui ainakin joten kuten paikoillaan. Kyllä se tänä syksynä vielä saa tukevat, uudet jalat alleen, mutta aika kauan se on joutunut olemaan irtotukien varassa. (Kuulin muuten juuri tänään, 16.9.2011, että nyt on "jalat" valettu ja odottavat kuivumista ja paikoilleen asettamista.)
Lauantaina päivällä aurinkokin malttoi jo vähän hemmotella meitä ja suloinen pihakärpässienikin sai hieman paistatella päivää.
Puuseen valtias oli kiikuttanut kotiinsa myös linnun sulan. Äkkiä katsoen näytti, että sulka keikkuu ilmassa, mutta tarkemmin katsoessani huomasin, että ohuen ohut seittirihmasto sitä piti paikoillaan.
Sunnuntaina oli vuorossa upea marjasato. Itse kärvistelin migreenin kourissa lähes koko päivän, joten en ansaitse tästä saavutuksesta häivääkään kiitosta. Ukkokulta ystävänsä kanssa kävi keräämässä meille vähän hillomarjoja sillä aikaa, kun minä vetelin hirsiä ja koetin toipua sen verran, että jaksaisin matkustaa vielä illan aikana kotiin.
Periaatteessa en pidä ollenkaan koneella poimimisesta, koska se tuo niin valtavasti roskaa mukana, mutta annettakoon anteeksi tällä kertaa. Muutoin ei olisi ehtinyt kerätä senkään vertaa.
Kuin kiusalla sunnuntaina iltapäivällä aurinko helotti taas kirkkaalta taivaalta ja hiekkakasakin näytti hieman kuivuvan ainakin päälliskerrokseltaan. Siinä se odottelee käyttötarkoitustaan ainakin vielä vähän aikaa.
Kesällä niin upea heinäseiväs on sekin jo surkea näky. Heinät olivat kerran kuivia, mutta viikon sateen jälkeen ne lienevät jo homehtumassa sijoilleen.
Kahden viikon työputken jälkeen oli mukava palata hetkeksi Kuutamolle. Vähän olivat jo yöt kylmenneet, eikä ollut enää niin mukava pujahtaa illalla kylmän kosteisiin makuupusseihin, mutta muuten oli oikein kiva viikonloppu. Koska lähdin jo torstaina iltapäivällä reissuun, sain olla perillä lähes kolme päivää. Torstai-iltana ei mitään kummempia kerennyt puuhastelemaan, kunhan huilin ja tehtiin ruokaa illalla mökin pihagrillissä. Isäntä olikin jo siellä odottelemassa, kun oli ottanut varaslähdön jo edellisenä sunnuntaina.
Perjantaipäivä meni kirppisteltan purussa ja viimeisten tavaroiden kuljettamisessa mökillemme. Ne olivat olleet vielä teltassa tähän saakka, mutta nyt oli jonkun toisen vuoro vuokrata sitä, joten haalimme porukkaa purkutalkoisiin. Illalla poikkesimme erään ystävän luona kylässä ja saunomassa ja sen jälkeen suuntasimme kohti seurantalolla järjestettävää Karaoketanssi-iltaa. Mukavasti riittii porukkaa laulamaan, kuin myös tanssimaan ja mekin innostuimme pyörähtelemään tanssilattialla oikein ennätysmontakertaa.
Lauantaina aamupäivällä poikkesimme kylän kaupalla ja touhusimme kaikkea pientä myös mökillämme.
Iltapäivällä oli vuorossa punaisten viinimarjojen keruu pihapiiristämme. Onneksi vanhat villiintyneet pensaat eivät olleet ihan menneet pilalle vuosien saatossa ja sainkin ihan mukavan saalin tyhjentämällä kolme pikkuista, mutta ihan mukavasti satoa antavaa pensastamme.
Sunnuntaipäivä kului nopeaan pakatessa ja saimme kaiken tohinan keskelle vielä erään ystäväpariskunnankin vierailulle. Pakkasimme ja siivosimme vähän paikkoja ja lopuksi hurautimme tätini luokse iltakylään, josta pikaisesti kahvit juotuamme jatkoimme matkaa (n. 250km) takaisin kotiin.
Viimeinen kolmannes lomasta jäljellä ja vielä niin paljon tekemistä.
Meillä oli suunnitteilla suuren pihakirppiksen järjestäminen seuraavalle viikolle ja sen kanssa touhusimme koko seuraavan viikon vaihteen. Onneksi saimme talkoo porukkaa kantamaan valtavan teltan paikalle ja kokoamaan sen. Samoin pöytien ja tuolien kantamiseen oli porukkaa mukavasti paikalla. Omien kirppistavaroidenkin paikalle tuominen oli luku sinänsä, sillä meillä oli paljon myös suurta ja painavaa tavaraa myynnissä. Koska oli tarkoitus, että muutkin voivat tuoda myytäväksi omia tavaroitaan, niin organisoin myös pöydät jokaiselle ja oman numerosysteemin, jonka avulla pystyin seuraamaan jokaisen myyntiä ja tilittämään kunkin rahat, kuten kuuluu. Kassan sain lainaksi kyläkaupalta ja se oli ihan kullan arvoinen apu se.
Kaiken tällaisen puuhailun vuoksi mökillämme ei tapahtunut juuri mitään ja kaikki romppeet ja roinat senkun koristivat pihapiiriämme juuri siellä, minne ne kuormasta milloinkin satuttiin purkamaan.
Talkooväki töissä
Katos jo paikoillaan ja sitten vaan seiniä rakentelemaan.
Iltaisin ei jaksanut muuta, kuin ruokaa tehdä ja käydä rannassa pesulla.
Seuraava reilu viikko menikin sitten lähes totaalisesti pihakirppiksen hoitamisessa. Istuin myyjän paikalla 18-25.7. n. 9.30-18.00 joka ikinen päivä. Siinä ei paljon jäänyt aikaa, eikä energiaa muuhun puuhasteluun. Joitain kuvia kuitenkin siltäkin ajalta sain kokoon ja viimeisellä lomaviikolla sitten riennettiin kilpaa ajan kanssa kuin heikkopäiset, että ehdimme tehdä kaiken mitä piti ja käydä joka paikassa, missä vielä emme olleet ehtineet poiketa.
Kirppiksen ensimmäisinä päivinä kaikki eivät olleet vielä tuoneet tavaroitaan myyntiin.
Iltaisin puhkiväsyneenä rakentelimme grillissä jotain syötävää. Niin hirveästi ei jaksanut panostaa siihen puoleen.
Viikonlopulle (la-su) meillä oli suunnitelmissa järjestää myös muurikkalettumyyntiä. Isäntä toimi hovipaistajana ja hyvin taas kaupaksi kävivätkin.
Lauantaina saimme mukavan porukan lettukahville ja he jättivät muiston käynnistään kaupan parkkipaikan asfalttiin. Mekin saimme käydä tekemässä oman puumerkkimme kuvaan. Minä piirsin kukan ja isäntä auton - kuinkas muuten?`:)
Kun seuraavalla viikolla olimme vihdoin tiistain maissa saaneet suurimman osan tavaroista pois myyntikatoksesta, niin silloin oli taas aikaa muullekin touhulle. Isäntä kavereineen lähti kaivinkoneen huoltohommiin. Vanhaa, kauan seisonutta konetta yrittivät jääräpäisesti käyntiin niin kauan, että vihdoin se onnistui ja työ palkittiin. Kamalat savut se kyllä ampaisi ilmoille.
Illalla vietimme aikaa kylän väen kanssa paikallisen nuorisoseuran baarissa istuskellen ja mukavia jutustellen. Ilmakin oli mitä upein.
Loppuviikolla matkustimme vielä parin päivän reissulle isännän lapsuuden kotiin. Matkalla poikkesimme upean järven rannalla jätskillä ja kahvilla.
Kun palasimme torstaina illalla mökille, oli perjantaina jo aika pakata ja lähteä kohti kotia. Niin se loma sitten taas meni, että hurahti. Onneksi vielä ehtisin mökille ainakin pari kertaa, ennen kuin tulee syksy ja kylmät yöt. Silloin mökki on taas jätettävä oman onnensa nojaan aina kevääseen saakka.
