Loma ihan Kuutamolla 1

Muistanet vielä, että viime kesänä vietin Tuomelassa koko loman ajan. Tänä kesänä sen sijaan lomanviettopaikkani vaihtui Kuutamoksi. Näin syystä, että Tuomelasta tuli kesäkuun puolessa välissä virallisesti Kuutamo-niminen tontti ja siirryin vihdoin sen viralliseksi omistajaksi. Oikeastaan molemmat nimet jäävät silti voimaan, sillä talo on edelleen Tuomela, vaikka tontti saikin uuden nimen jaettaessa.

Koska loma vietettiin keskisessä Järvi-Suomessa, niin mikäs sen parempi avauskuva voisi olla, kuin "Kappale kauneinta Suomea"!

Kesäloma alkoi juhannukselta, joten on sopivaa aloittaa kuvakierroskin ensimmäisten lomapäivien tunnelmista.

Odotahan, kun käyn hakemassa mukillisen kahvia nenän alle, sillä näitä riittää...

Juhannusaaton aattoiltana saavuin mökille todetakseni, että vielä "keinovalomme" pelaa yhtä hyvin, kuin viimekin syksynä. Valo saa akusta voimansa.

Nukuttuamme ensimmäisen  yön mökin viileässä kammarissa, alkoivat puuhat ulkona toden teolla. Isäntä pystytti lisäkatoksen pihallemme. Talveksi se oli pakko purkaa, sillä se ei olisi kestänyt säiden armoilla.

Myös mukava, suurempi grilli saatiin täksi kesäksi kuljetettua paikalle ja sen paikka tulisi olemaan keskellä tätä pystytettävää katosta.

Kun katos oli valmiina, alkoi valtaisa niittotyö. Heinää kasvoi pitkänä joka puolella ja se päätettiinkin pistää "koristeeksi" seipäälle. Sitä varten mies oli jo aiemmin kuljettanut hangon ja seipään paikalle.

Minä touhusin sillä aikaa sisätiloissa petivaatteita tuulettaen, yleisilmettä siivoillen ja tavaroita purkaen. Välillä kävin aina ottamassa kuvia töiden etenemisestä ulkosalla. Puupinokin näytti taas vähän repsahtaneen. Sekin piti käydä korjailemassa kuntoon.

Päivällä mies lähti kaverinsa kanssa pystyttämään kokkoa iltaa varten. Se olisi järjestyksessään toinen kerta, kun rakennamme kokon rannalle. Viime kesänä se otettiin hyvin vastaan ja muistaakseni kerroinkin, että siksi päätimme tehdä siitä eräänlaisen tradition.

Ylimääräinen vene suojasi lähellä majailevaa katajaa.

Kun katos oli saatu valmiiksi...

...oli lepohetken aika. Vieraamme oli tuonut kahvileivät tullessaan ja oli mukava hörppiä iltapäiväkahvit monenlaisen touhun lomassa omassa mökkipihassamme. Vieras toi myös juhannusruusun tullessaan pöytäämme koristamaan.

Ilta-aurinko paistoi kauniisti puiden välistä katokseemme. Mökkipihaan paistaa hyvin vähän aurinko mihinkään aikaan päivästä, sillä pihaa varjostaa puita vähän joka puolelta. Kunhan ehditään, mietitään mitkä niistä voitaisiin poistaa.

Kaikkeen ei voi kuitenkaan vaikuttaa, sillä osa metsästä ja puustosta on rajanaapurien puolella. Meillä on kaikenkaikkiaan 4 rajanaapuria ja yhtä sivua halkoo joki.

Heinätkin olivat päätyneet seipäälle ja nyt saisivat koristaa pihaamme koko kesän ajan.

Kun ilta saapui, oli aika lähteä tuttavien luokse saunomaan ja sen jälkeen porhalsimmekin jo rannalle odottamaan kokon sytytystä. Mukavasti oli sakkia jo saapunut paikalle ja lisää valui pikkuhiljaa. Ilta-aurinko paistoi kirkkaasi järveltä päin.

Kokko sytytettiin tasan klo 21.37 ja se suorastaan roihahti liekkeihin.

Väkeäkin oli jo ihan kiitettävästi paikalla.

Parhaimmillaan kokko oli todella suurissa liekeissä ja ihmiset pitivät näkemästään. Lähes kaikki olivat ennestään tuttuja keskenään, eikä kenenkään tarvinnut seisoskella yksin, jos niin ei halunnut. Makkaraakin olisi päässyt rannan pienessä grillissä paistamaan, mutta näytti, että suurin osa keskittyi kokkoon ja jutustelemaan vanhojen ystävien ja naapureiden kesken.

Koska ilma oli kuiva ja tuulinenkin, kokko paloi reipasta tahtia. Vähän yli puolessa tunnissa jäljellä oli enää pieni "nuotio" alkuperäistä.

Aurinko alkoi vaipua mailleen järven taakse ja jotkut virittelivät kesä- ja kokkolauluja. Laskimme, että parhaimmillaan paikalla oli vähän yli 50 henkeä, joka on reilusti yli puolet enemmän, kuin viime kesänä. Tällä kertaa olimmekin ilmoitelleet asiasta jo ilmoitustauluilla, kyläkaupalla jne., joten siitä tiedettiin nyt hyvissä ajoin etukäteen.

Puoli yhdentoista jälkeen suurin osa malttoi vielä kerääntyä ryhmäkuvaankin, ennen kuin väki alkoi pikkuhiljaa tehdä lähtöä kuka minnekin.

Oli todella mukava ilta ja ihana tavata niin tuttuja kuin tuntemattomiakin, sukulaisista puhumattakaan. Sellaisiakin "pikkuserkkuja" sattui paikalle, joita en ollut tavannut kuin joskus hamassa nuoruudessa.

Kun muut olivat jo lähteneet, jäimme vielä pitkäksi aikaa vahtimaan, että kokko sammuu ja ihailimme samalla keskikesän kaunista yömaisemaa!

Kiitoksia kaikille, jotka olitte mukana tällä kertaa! Toivottavasti tapaamme taas ensi juhannuksena!

Onkos tullut talvi nyt kesän keskelle?

Sain ystävän kännykällä otettuja kuvia Kuutamon ruususen unesta viime tammikuun lopulla (Hrrrrr!!). Kuvat on huonoja laadultaan kännykkäkameran vähäisen pikselimäärän ja hämärän iltapäivän vuoksi. Kaikki oli paksun lumikerroksen alla ja pakkastakin reilun puoleisesti.

Tämän jälkeen on oikein mukava lähteä kesäloman mökkitouhuja purkamaan. Luvassa siis vähän kesäisempiä kuvia tässä lähipäivien aikana!

Vielä nelisen viikkoa

...ja sitten Kuutamo on virallisesti minun! Toivottavasti valitusaikana ei ilmene mitään ongelmaa ja saadaan vihdoin viimein tämäkin asia pois päiväjärjestyksestä. Seuraavaksi tietenkin odotellaan virallisia papereita ja suurta laskua lohkomisesta, mutta se on sitten sen ajan murhe. Tärkeintä on, että viimeisessä kokouksessa saimme vihdoin kaikki asiat käsiteltyä ja tieasiakin löysi ratkaisunsa, joka tyydytti kaikkia osapuolia.

Kesän ohjelma on vielä täysin vailla suunnitelmia, joten yhtään ei ole tietoa, ehdinkö paljon uuden pikkupalstani kanssa puuhastella, mutta ainakin siellä on käytävä katsomassa miten se talven yli on jaksellut.

Mitenkähän tässä käy?

Saattaa olla, että talvitauko kestääkin yli kesän. Nyt ainakin näyttää vähän siltä, että mökkipuuhat laitetaan jäihin joksikin aikaa ja mietitään tilannetta joskus myöhemmin uudelleen. Ehkä se jatkuu, ehkä ei...

Tammikuun kuutamo

Kuutamo nukkuu nyt Ruususen untaan hankien keskellä, mutta taustalla silti tapahtuu.

Maanjakokokous on pidetty, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että nyt vain odoteltaisiin valitusajan päättymistä (joka on 30 päivää kokouksen pitämisestä). Ei, sillä avoimeksi jäi vielä tieratkaisut ja etenkin tulevaisuuden siltaratkaisut ja sillantekoluvat. Asia tulee uudelleen esille joskus myöhemmin keväällä, kun Ympäristöministeriö on lausunut kantansa suunnitelmiin. Sitten pidetään uusi kokous jonka soisi jo tuovan lopullisen ratkaisun jakoon ja valitusajan jälkeen tontti ja kiinteistö olisi vihdoin laillisesti meidän!

Joka tapauksessa tuossa juuri pidetyssä kokouksessa julkistettiin ensimmäistä kertaa, että jaettavan kiinteistöosuutemme nimi tulee olemaan

KUUTAMO!

Kuulumisiin taas keväämmällä!

Syksyinen kurkistus

Sunnuntaina kävimme hakemassa kaikki kosteutta ja kylmää vieroksuvat tarvikkeet mökiltä, sillä näillä näkymin tulee pitkä tauko, ennen kuin voimme siellä jälleen tehdä jotain hyödyllistä. Vesiastiat tyhjennettiin, kaasut irroitettiin ja siirrettiin sisälle. Ruostuvat tai muutoin ulkona kärsivät astiat, työkalut yms. siirrettiin joko mökkiin sisälle tai otettiin mukaan varastoitavaksi lämpimiin suojiin talveksi.

Samalla kävin kävelemässä uudet rajat lävitse. Ihan mukava ryteikkökävely siitä kehkeytyikin.

Joki oli täynnä puista pudonneita lehtiä ja rannat täynnä ruskeanvihreää heinää ja muuta kasvustoa. Kyllä näillä kulmilla riittää moneksi vuodeksi perattavaa...

Maastotyöt

Nyt on sitten vihdoin jaon maastotyöt tehty ja tonttien väliset rajat vedetty. Rajapyykit on asetettu paikoilleen ja odotellaan lain määräämä aika, että jako voidaan suorittaa loppuun. En itse päässyt maastotyöpäivänä paikalle, mutta onneksi armas miesystäväni oli edustamassa minua/meitä ja mukana avaamassa rajalinjoja. Hieman arviolinjoja jouduttiin siirtämään, mutta periaatteessa kaikkien tontit pysyivät suhteellisen hyvin samanlaisina, kuin mitä perikunnan neljä alkuperäistä jäsentä ne olivat alun alkaen suunnitelleetkin.

Itse en ole vielä päässyt rajoilla kiertämään, joten ihan tarkkaa käsitystä minulla ei paalujen paikoista vielä ole. Toisaalta, eipä ole tarve muiden paaluista huolehtiakaan, kunhan omansa tietää. Meidän tonttimme rajat ovat osittain myös alkuperäisen tilan rajat, joten epäselvää minulle on vain kahden pyykin tarkka sijainti.

Ensi viikon lopulla olisi tarkoitus lähteä tarkastamaan missä rajat kulkee ja ihmettelemään sen myötä, että mitä minnekin sitten voisi tulevaisuudessa sijoittaa.

Tuossa vasemmassa reunassa, juuri kuvan ulkopuolella on yksi alkuperäinen rajapyykki ja kuusikon takana jonkin matkan päässä toinen - uusi. Siinä kohtaavat kolme jaettua osuutta toisensa pienellä alueella. Siihen kolmen tontin rajalle olemme suunnitelleet tulevaisuudessa rakentavamme jonkinlaisen talousrakennuksen. Tärkeää on se, että jokaiselle rajalle tulee lain mukaan olla vähintään 5 metriä. Sen lähemmäs rajaahan ei saa rakentaan. Meidän perinnönjakajien yhteisestä sopimuksesta kuitenkin varmasti onnistuu sekin, jos asia varmistetaan kirjallisesti, ettei jälkipuheita pääse syntymään. Nyt tuossa paikassa sijaitsee vain kesällä tekemämme puupino ja roskienpolttopaikka. Meidän tonttimme muoto on L-kirjain, todella hauskan mallinen, vaikkei ehkä niitä käytännöllisimpiä maastollisesti.

Odotan mielenkiinnolla, että vihdoin pääsen näkemään itse paikan päälle tarkat rajat ja tietysti ottamaan mahdollisimman paljon kuvia sieltä sun täältä. Virallinen jakoprosessin päätös ja lainvoimaistaminen tuskin tapahtuu kuitenkaan ennen kuin joskus ensi keväänä.