Muistanet vielä, että viime kesänä vietin Tuomelassa koko loman ajan. Tänä kesänä sen sijaan lomanviettopaikkani vaihtui Kuutamoksi. Näin syystä, että Tuomelasta tuli kesäkuun puolessa välissä virallisesti Kuutamo-niminen tontti ja siirryin vihdoin sen viralliseksi omistajaksi. Oikeastaan molemmat nimet jäävät silti voimaan, sillä talo on edelleen Tuomela, vaikka tontti saikin uuden nimen jaettaessa.
Koska loma vietettiin keskisessä Järvi-Suomessa, niin mikäs sen parempi avauskuva voisi olla, kuin "Kappale kauneinta Suomea"!
Kesäloma alkoi juhannukselta, joten on sopivaa aloittaa kuvakierroskin ensimmäisten lomapäivien tunnelmista.
Odotahan, kun käyn hakemassa mukillisen kahvia nenän alle, sillä näitä riittää...
Juhannusaaton aattoiltana saavuin mökille todetakseni, että vielä "keinovalomme" pelaa yhtä hyvin, kuin viimekin syksynä. Valo saa akusta voimansa.
Nukuttuamme ensimmäisen yön mökin viileässä kammarissa, alkoivat puuhat ulkona toden teolla. Isäntä pystytti lisäkatoksen pihallemme. Talveksi se oli pakko purkaa, sillä se ei olisi kestänyt säiden armoilla.
Myös mukava, suurempi grilli saatiin täksi kesäksi kuljetettua paikalle ja sen paikka tulisi olemaan keskellä tätä pystytettävää katosta.
Kun katos oli valmiina, alkoi valtaisa niittotyö. Heinää kasvoi pitkänä joka puolella ja se päätettiinkin pistää "koristeeksi" seipäälle. Sitä varten mies oli jo aiemmin kuljettanut hangon ja seipään paikalle.
Minä touhusin sillä aikaa sisätiloissa petivaatteita tuulettaen, yleisilmettä siivoillen ja tavaroita purkaen. Välillä kävin aina ottamassa kuvia töiden etenemisestä ulkosalla. Puupinokin näytti taas vähän repsahtaneen. Sekin piti käydä korjailemassa kuntoon.
Päivällä mies lähti kaverinsa kanssa pystyttämään kokkoa iltaa varten. Se olisi järjestyksessään toinen kerta, kun rakennamme kokon rannalle. Viime kesänä se otettiin hyvin vastaan ja muistaakseni kerroinkin, että siksi päätimme tehdä siitä eräänlaisen tradition.
Ylimääräinen vene suojasi lähellä majailevaa katajaa.
Kun katos oli saatu valmiiksi...
...oli lepohetken aika. Vieraamme oli tuonut kahvileivät tullessaan ja oli mukava hörppiä iltapäiväkahvit monenlaisen touhun lomassa omassa mökkipihassamme. Vieras toi myös juhannusruusun tullessaan pöytäämme koristamaan.
Ilta-aurinko paistoi kauniisti puiden välistä katokseemme. Mökkipihaan paistaa hyvin vähän aurinko mihinkään aikaan päivästä, sillä pihaa varjostaa puita vähän joka puolelta. Kunhan ehditään, mietitään mitkä niistä voitaisiin poistaa.
Kaikkeen ei voi kuitenkaan vaikuttaa, sillä osa metsästä ja puustosta on rajanaapurien puolella. Meillä on kaikenkaikkiaan 4 rajanaapuria ja yhtä sivua halkoo joki.
Heinätkin olivat päätyneet seipäälle ja nyt saisivat koristaa pihaamme koko kesän ajan.
Kun ilta saapui, oli aika lähteä tuttavien luokse saunomaan ja sen jälkeen porhalsimmekin jo rannalle odottamaan kokon sytytystä. Mukavasti oli sakkia jo saapunut paikalle ja lisää valui pikkuhiljaa. Ilta-aurinko paistoi kirkkaasi järveltä päin.
Kokko sytytettiin tasan klo 21.37 ja se suorastaan roihahti liekkeihin.
Väkeäkin oli jo ihan kiitettävästi paikalla.
Parhaimmillaan kokko oli todella suurissa liekeissä ja ihmiset pitivät näkemästään. Lähes kaikki olivat ennestään tuttuja keskenään, eikä kenenkään tarvinnut seisoskella yksin, jos niin ei halunnut. Makkaraakin olisi päässyt rannan pienessä grillissä paistamaan, mutta näytti, että suurin osa keskittyi kokkoon ja jutustelemaan vanhojen ystävien ja naapureiden kesken.
Koska ilma oli kuiva ja tuulinenkin, kokko paloi reipasta tahtia. Vähän yli puolessa tunnissa jäljellä oli enää pieni "nuotio" alkuperäistä.
Aurinko alkoi vaipua mailleen järven taakse ja jotkut virittelivät kesä- ja kokkolauluja. Laskimme, että parhaimmillaan paikalla oli vähän yli 50 henkeä, joka on reilusti yli puolet enemmän, kuin viime kesänä. Tällä kertaa olimmekin ilmoitelleet asiasta jo ilmoitustauluilla, kyläkaupalla jne., joten siitä tiedettiin nyt hyvissä ajoin etukäteen.
Puoli yhdentoista jälkeen suurin osa malttoi vielä kerääntyä ryhmäkuvaankin, ennen kuin väki alkoi pikkuhiljaa tehdä lähtöä kuka minnekin.
Oli todella mukava ilta ja ihana tavata niin tuttuja kuin tuntemattomiakin, sukulaisista puhumattakaan. Sellaisiakin "pikkuserkkuja" sattui paikalle, joita en ollut tavannut kuin joskus hamassa nuoruudessa.
Kun muut olivat jo lähteneet, jäimme vielä pitkäksi aikaa vahtimaan, että kokko sammuu ja ihailimme samalla keskikesän kaunista yömaisemaa!
Kiitoksia kaikille, jotka olitte mukana tällä kertaa! Toivottavasti tapaamme taas ensi juhannuksena!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!